Handmade by Annitanni

Appiukko pyysi viime anoppilareissulla virkattuja villasukkia. Vähän epäillen suhtauduin asiaan, mutta pitihän se kokeilla. Valmiita ohjeitakin löysin netistä, joten tartuin tuumasta toimeen. Ensimmäinen versio sai purkutuomion, sillä huomasin, että virkattu varsi ei joustanut tarpeeksi. Keksin sitten tehdä varren joustinneuleella, mutta virkata nilkasta eteenpäin. Tarkoitus vissiin oli, että sukat olisivat napakat kumisaappaissa ja luulisin, että siinä nimenomaan tuo jalkaterän venymättömyys on merkittävä. Jään odottelemaan käyttäjäkokemuksia, että onnistuinko yhtään tavoitteessa. Tajusin myös tänään, että enhän minä muistanut ottaa kuvia tämän vuoden joulukorteista ennen kuin vein ne postiin. Kuvailin joulukirjaani sanallisesti, että millaiset kortit tein ja se tuntui ihmeen hankalalta. Kyllä kai se nyt olikin hankalaa verrattuna siihen, että aiemmin olen ottanut kuvat korteista. Kyllä on pää mennyt aivan pehmeäksi... -Anni-

Tässä taas yksi tilkkujen käyttöidea, sillä tumput ja töppöset syntyy melko pienistä jämätilkuista. Tein nämä omalle vauvalle kokeilumielessä.  Tumput tein yksinkertaisena, mutta töppösissä on vuori. Töppösistä ei välttämättä tullut kovin hyvät, sillä vuori ei asettunut kovin hyvin. Saa nyt nähdä voiko niitä käyttää, keksinkö vielä keinon saada vuorin kohdilleen vai poistanko sen kokonaan. Tumput varmaan ajaa asiansa. Tumppuihin en tarvinnut kaavaa, mutta töppösten kaava ja ohje on peräisin Jabadabaruun blogista . Vauvalle on jo tullut niin paljon vaatteita lahjoituksena, että kaappeihin ei mahdu enää enempää. Niinpä en aio ommella hänelle enää mitään. Olisihan se mukavaa ommella söpöjä pieniä vaatteita, mutta ei siinä olisi mitään järkeä, kun ei niitä kerkeäisi käyttää ennen kuin menevät pieneksi. Ompelen sitten joskus, kun hän kasvaa. Jotain aiemmin tehtyä on kuitenkin vielä julkaisematta täällä. -Anni-

Tämä tunika syntyi omasta kukkotunikastani ylijääneestä kankaasta. Kaava oli varmaankin jostain Ottobren lehdestä, mutta tein tämän jo kesällä ja ei tullut laitettua ylös, että mistä numerosta.  Kovin mielellään olisin nähnyt oman taaperon menevän tämä päällä päiväkotiin, mutta hän on poika, joten toinen kummityttöistä saa tämän joululahjaksi. Tunikan tein koossa 80cm. -Anni-

Tässä miehelle tekemäni bokserit. Vissiin oli vähän ideoista puutetta ja päädyin näitä tekemään, kun bongasin kaavan Kangaskapinan ilmaiskaavoista. Plussaa siitä, että sain käytettyä tähän ylimääräisiä trikoopaloja.  -Anni-  

Tällä kertaa esittelyssä ajankohtainen aihe eli kasvomaskit. Ystävä tilasi minulta joku aika sitten kasvomaskeja. Tein ensin koekäyttöön muutaman kappaleen ja sitten vielä muutaman lisää, kun todettiin, että ne oli riittävän toimivia. Koe-erässä oli sekä kuminauhoilla, että kangaslenkeillä kiinnitettäviä maskeja. Kuminauhoilla olevat olivat arvatenkin miellyttävämpiä käyttää, mutta epäilen, että pesua ne eivät kestä yhtä pitkään. Onneksi näitä on aina helppo ja nopea tehdä lisää, joten kuminauhoilla tein sitten vielä lisääkin näitä joululahjaksi.  Kuvissa joululahjaksi meneviä maskeja. Niistä ystävälle tekemistäni maskeista en muistanut ottaa kuvia ennen postitusta.  Ohjeen otin  Helsingin Sanomien sivuilta . -Anni-

Nyt kun salaisuus on jo paljastunut suurimmalle osalle läheisistä ja luultavasti asiasta ei ole muutenkaan enää epäselvyyttä, niin uskallan kertoa tännekin, että meille tulee vauva. Tämähän tietenkin on johtanut siihen, että vauvalle on pitänyt ommella jotain.  Tämän kankaan tilasin netistä joskus viime keväänä, kun vauvasta ei ollut vielä hajuakaan. Arvelin kuitenkin, että voin tehdä tästä jotain kummilapsille. Kuvissa kangas näytti kivalta ja livenäkin se oli muuten ihan kiva, mutta netissä olevat kuvat oli hämänneet minua ja yllätyin siitä, että linnut olivatkin yllättävän isoja. Olin ajatellut tehdä tästä bodyja, mutta eihän pieneen bodyyn olisi mahtunut lintuja kovin järkevästi. Lisäksi kangas ei ollutkaan niin tukevaa kuin etukäteen ajattelin. Päätin sitten tehdä tästä omalle vauvalle yöpuvun. Siihen tämä kangas oli ihan hyvä ja linnutkin tulivat vähän paremmin esiin, kun vaate oli bodya isompi.  Yöpuku on tehty potkupuvun ohjeella (Ottobre 1/2018). Tein yöpuvun koossa 6...

Opettelin tekemään toilettilaukkuja. Ensin tein äitiltä saadusta Marimekon markiisikankaasta yhden ja sitten vielä Eurokankaasta löytyneestä Finlayson kankaasta toisen. Tuo Finlayson kangas on minusta aivan ihanaa, joten siitä tehty pussukka jää minulle ja tuon toisen saa anoppi joululahjaksi.  Vuorikankaana hyödynsin vanhaa suihkuverhoa. Suihkuverho oli tosi hyväkuntoinen ja neutraalin harmaa, mutta se on nyt kulkenut jo useammassa muutossa turhaan mukana, kun on ollut sellaisia kylpyhuoneita, joissa suihkuverhoa ei ole tarvittu. Päätin sitten uhrata sen, kun se sopi tähän projektiin hyvin. Opin tosin kantapään kautta, että vuoripalat kannattaa saumuroida ihan ensimmäiseksi, koska muuten kangas alkoi purkaantua reunoista. Tuohon vaaleanpunakukkaiseen tein tuollaisen kahvan. Ensimmäiseen en tajunnut sitä tehdä. Sitten vielä bonuksena ylimääräisestä kankaasta syntyi kangaskassi. -Anni-

Kylläpä on taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä tähän on se, että kesällä en oikeastaan neulonut tai ommellut mitään vaan tein palapelejä yms. Leipomisetkin on jäänyt aika vähälle tai korkeintaan olen tehnyt jotain perustylsiä tai vähemmän onnistuneita juttuja. Nyt syksyllä olen jotain saanut neulottua ja ommeltuakin, joten postauksia on taas luvassa. Tuolla ne odottaa kasassa, että saisin kuvattua ja laitettua tänne blogiin. Aloitetaan nyt vaikka näistä räpikkäistä. Anoppi oli toivonut räpikkäitä, joten oli heti selvää, että sellaiset hän myös joululahjaksi saa. Yleensä olen antanut anopille ja appiukolle villasukat jouluna, mutta tuntuu että heidätkin on jo niin perusteellisesti sukitettu, että hyvä, kun toivoivat jotain muuta. Olen tehnyt räpikkäät kerran aiemminkin, mutta ei kyllä ole ihan varmaa muistikuvaa, että kenelle. Ehkä miehelleni, mutta käyttöön ne eivät kyllä ole tulleet.  Ohje on suoraan  Kotilieden sivuilta . -Anni-

Näin Verson Puodin verkkokaupassa aivan ihanaa kangasta, mutta harmillisesti sitä oli vain 20cm jäljellä. Kuosin nimi on Viikinki. Pitkään odottelin, että kangasta tulisi lisää ja lopulta sitä tulikin ja kerkesin tilata sitä lisää ennen kuin se loppui taas. Kukkotunikasta opiksi ottaneena onnistuin tällä kertaa leikkaamaan tämän täydellisesti. Kaava on oma yhdistelmä kaavoista, joilla olen aiemmin tehnyt kukkatunikan ja kukkotunikan. -Anni-

Tässä postauksessa kootusti muutamia julkaisematta jääneitä kuvia. Ensimmäisenä appiukolle virkatut kintasvanttuut joululahjaksi. Nämä on siitä hyviä, että kun tulevat työrukkasen sisään, niin ulkonäöllä ei ole paljon väliä. Siispä nämäkin on tehty täysin sillä periaatteella, että sain kulutettua jämälankoja. Sitten miehen mummulle pitsivillasukat. Nämä syntyi aika pitkälle Thaimaan lomalla syyskuussa. Marimekkosukat tein miesten koossa. Nämä odottavat vielä käyttäjäänsä. Vihreät anelmaiset Mökkisukkia tein kaksi paria, joista toisista en tullut ottaneeksi kuvaa ennen kun annoin ne ystävälleni joululahjaksi. Ne toiset oli harmaa-valkoiset. Jalkaterään tein kuvioita omasta päästä. Näitä sukkia neuloessa lankadominanssi ja tikapuutekniikka olivat todella tarpeen. -Anni-

Äiti oli ostanut tämän kankaan itselleen, mutta minä aloin kinuta siitä itselleni tunikaa heti, kun näin kankaan, sillä se on aivan ihana. Tunikaa en saanut, mutta kankaan sain. Jouduin sen siis itse muuttamaan tunikaksi. Parempi olisi tosin ollut, jos äiti olisi ommellut sen. Minä nimittäin onnistuin tärvelemään kankaan ja en ole tunikaan tyytyväinen. Kyllä sitä käyttää voi, mutta kankaan leikkaus ei kuvion puolesta mennyt ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Saa nähä joutuuko tätä ihanaa kangasta ostamaan vielä lisää ja yrittämään uudelleen nyt, kun tietää miten kangas pitää leikata. Kangas on Iloisen kettuliinin Pitsikana-kuosia. Kaava on muokattu versio Ottobre-lehdessä 5/2015 olleesta mekosta.  Taskujen kanssa taistelin taas, mutta ne sain lopulta asettumaanihan ok,  kun tikkasin ne etuosaan kiinni.  -Anni-

Minun ei pitäisi ommella vaatteita, koska tätä menoa niitä on kohta aivan liikaa, mutta kun ompelu on niin mukavaa ja neulomiseen ei löydy inspiraatiota, koska tuotoksille ei myöskään siltä saralta löydy käyttöä. Ja kun muutakaan tekemistä kotona ei nyt isommin ole, niin annoin periksi ainakin vielä yhden hupparin osalta. Tämä olikin aika helppo tehdä, koska olin vasta tehnyt sen sinisen hupparin. Kaava oli eri, mutta tekniikka sama. Uutena ominaisuutena sain opetella sirkkarenkaiden kiinnityksen (jotka mies tosin lopulta naputteli paikoilleen). Kaupassa ei ollut sopivan punaista nyöriä, joten päätin ottaa valkoisen, joka loppujen lopuksi olikin tosi hyvä valinta. Kankaana viininpunainen harjattu college, joka tosin on paljon ohuempaa kuin se tummansinisen hupparin kangas. Kaavan otin Ottobre-lehdestä 5/2015. -Anni-